Day 1
Ensimmäisestä päivästä suoriuduttu. Aamulla en halunnut nousta sängystä lainkaan, mutta onneksi koirat pitävät huolen siitä että ulos on mentävä tahtotilasta huolimatta. Join kahvit ja jotenkin se päivä taas siitä alkoi. Aamulenkillä alkoi vituttaa kaikki toisten koirien paskat niin paljon, että saatuani omat koirat sisälle, etsin puutarhalapion ja lähdin keräämään noin 10 kg koiranpaskaa. Sekin asia on ollut mielessä niin monta kertaa, mutta ei vaan muka saa aikaseks kun pitää skrollata hiirennappia facebookissa. Vittu.
Paskasulkeisista päästyäni ajauduin katsomaan dokkaria sotaveteraani Wray Harrisistä. Tunti ja nelkyt minuuttia lähes pelkkää Wrayn naamaa lähikuvana eri kuvakulmista, mutta ne asiat mitä ja miten hän ne kertoi kolahtivat minuun niin täysin, että katsoin dokumentin hievahtamatta. Siinä oli sellaista näkökulmaa sodasta Irakissa ja veteraanien kohtelusta, johon en noin syväluotaavasti ollut päässyt vielä tutustunumaan. Ja kieli mitä hän käytti eleineen oli sitä minulle tutuinta englantia kirosanoineen päivineen.
Pisti ajattelemaan tätä omaa märyämistä. Että asiat pitää vaan pistää toimimaan ihan itse. Ja että menneisyyden voi joko antaa pilata koko elämän, tai sen voi valjastaa omaksi vahvuudekseen. Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä loppuelämäni ensimmäinen päivä.
Kommentit